Kun kuulin vuonna 2025, että Keski-Uudenmaan hyvinvointialue irtisanoi neuvolapsykologeja ja poisti heidän palvelunsa raskaana olevilta ja pienten lasten vanhemmilta, olo oli lähes epätodellinen. Miten näin pääsi käymään?
Aihe koskettaa minua kahdesta syystä.
Työskentelen neuvolassa ja kohtaan viikoittain vanhempia, joiden kohdalla toivoisin voivani ohjata heidät neuvolapsykologin vastaanotolle. Toisaalta tiedän myös henkilökohtaisesti, kuinka merkittävä apu neuvolapsykologilla voi olla. Neuvolapsykologini oli minulle äärettömän tärkeä tuki aikoinaan.
Viime vuosina perheiltä on poistunut liian paljon palveluja. Hyvinvointialueet ovat tilanteessa, jossa joudutaan säästämään kaikesta muusta paitsi lakisääteisistä palveluista.
Neuvolapsykologipalvelut eivät kuitenkaan ole kokonaisuudessaan lakisääteisiä. Lasten psykologiset tutkimukset ovat ns pakollisia, mutta vanhemmille suunnattu tuki ei.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmille tarjottu ennaltaehkäisevä ja varhainen mielenterveyden tuki voidaan poistaa.
Olen kuullut samansuuntaisia uutisia myös muilta hyvinvointialueilta.
Aloin pohtia, mitä asialle voisi tehdä. Ensimmäinen ajatus oli kansalaisaloite. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi arvioimaan tilannetta realistisesti: nykyisessä hallitustilanteessa on todennäköistä, että aloite ei etenisi, vaikka se keräisi tarvittavan määrän allekirjoituksia.
Siksi päätin kääntää katseen pidemmälle tulevaisuuteen.
Vuonna 2027 Suomeen muodostetaan uusi hallitus. Tein aloitteen SDP:n poliittiseen ohjelmaan, jossa puolue sitoutuisi neuvolapsykologipalvelujen lakisääteistämiseen. Tämän kautta asia voisi edetä hallitusohjelmaan ja lopulta lainsäädäntöön.
Kyse ei ole yksittäisestä palvelusta, vaan siitä, miten yhteiskunta tukee vanhemmuutta, ehkäisee mielenterveysongelmia ja vahvistaa lasten turvallista kasvua jo varhaisessa vaiheessa.
Jään seuraamaan kevään aikana, miten aloite etenee.
Jos asia ei etene tätä kautta, kansalaisaloitteen aika tulee vielä.